Tag: ammatti

Osaamisen tunnistaminen ja kehittäminen on kaikkien tehtävä

January 3, 2022

Millaisten asioiden äärellä unohdat ajan kuluvan? Mitä rakastit tehdä lapsena? Rakastatko keskustella? Tykkäätkö numeroista? Ymmärrätkö koneita paremmin kuin ihmisiä? Oma osaaminen katoaa helposti näköpiiristä, etenkin jos kukaan ei ole hoksannut antaa siitä palautetta. Oma osaaminen voi myös olla ikään kuin liian lähellä.

Käsitystä omasta osaamisesta voi haastaa niin uusi perhetilanne kuin uusi työnkuvakin. Työn päättyminen edellyttää aina jonkinlaista oman osaamisen uudelleentarkastelua. Myös jatkuvat määrä- tai osa-aikaisuudet voivat haastaa. Jäikö osaaminen oppilaitokseen? Jäikö se edelliseen työpaikkaan? Onko sitä? On!

Harva osaa nähdä osaamisensa kirkkaasti yksin. Käsitys omasta osaamisesta, ammatillinen identiteetti, jäsentyy vuorovaikutuksessa. Peilinä voi toimia niin pelikaveri, puoliso kuin urien ammattilainenkin. Työttömyys voi haastaa käsitystä omasta osaamisesta myös tunnetasolla, ja silloin tunteiden kohtaamiselle on hyvä antaa ensin tilaa.

Osaamisen koko kirjo

Harvemmin muistetaan, että työkokemuksen ohella myös elämänkokemus rakentaa osaamisen kokonaisuutta, joskus jopa kaikkea aiemmin tehtyä työtä vahvemmin. Opettiko sairaus kohtaamaan ihmisiä uudella tavalla? Laittoiko kriisi arvot uuteen järjestykseen? Löysitkö elämänmatkalla itsestäsi ihan uusia puolia?

Myös harrastuksissa, vapaaehtoistöissä ja luottamustehtävissä osaaminen voi karttua kuin huomaamatta. Niiden parista kannattaa pyytää suosituksia ja jopa todistuksia hankitusta osaamisesta. Omaa osaamista kartuttavat myös verkostomme. On hyvä tietää, keneltä mitäkin asiaa kannattaa kysyä. Ja toisinaan tärkeintä on tunnistaa oman osaamisensa rajat.

Koulutuksen ohella meille voi kertyä vahvaakin teoreettista ymmärrystä ihan muita kanavia pitkin. Oletko perehtynyt huviksesi johonkin aihealueeseen vapaa-ajallasi? Jouduitko jonkin vaikean tilanteen vuoksi oppimaan ihan uutta? Älä anna aiemmin hankitun koulutuksen kahlita ajatusta osaamisestasi!

Taitoja saatetaan myös joskus väheksyä tietojen rinnalla. Mitä jos niiden merkitys on vain kasvanut aikana, jona tietoa on saatavilla hukuttavan paljon? Mitä jos mestari onkin tiedonhankintataitoinen, ei tietäjä? Digitaalinen kehitys ja sen mukanaan tuomat muutokset työelämässä haastavat jokaisen työikäisen osaamisensa jatkuvaan kehittämiseen. Vakituisessakaan työssä ei voi ummistaa silmiään uuden oppimisen tarpeelta. Yhtä tärkeää se on työnhakijana.

Osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia työnhakijana

Työnhakijana osaamisen kehittämiselle on monia hyviä mahdollisuuksia. Työvoimakoulutuksina tarjotaan niin lyhyitä täydennyskoulutuksia kuin kokonaisia tutkintojakin. Tarjonta on laajentunut yhä enemmän myös korkeakouluopintojen puolelle. RekryKoulutuksissa koulutetaan suoraan tulevaan työhön. Omaehtoiset opinnot voivat olla vaihtoehto, jos alan opintoja ei työvoimakoulutuksena tarjota ja on todettu, että kouluttautuminen on sopivin tapa päästä työmarkkinoille takaisin.

Ammatillisen identiteetin työstäminen tukee kykyämme tehdä päätöksiä ja siirtoja omalla työuralla. On helpompi päättää, minne on menossa, jos hahmottaa, mistä on tulossa ja missä on nyt. Siihen tarvitaan tilaa ja aikaa pohtia ammatillista minää, ja tällaista tilaa voivat tarjota vaikkapa uravalmennukset. Niistä on muuten tullut osallistujilta erinomaista palautetta. Myös maksutonta uraohjausta on tarjolla.

Minulla on unelma. Toivon, että tulevaisuudessa jokainen suomalainen uskaltaa katsoa omaa osaamistaan arvostaen silmiin vähintään peilin edessä – ja näkee samalla, miten osaamistaan haluaa seuraavaksi kehittää.

Vilja Paavola

Asiantuntija, Keski-Suomen TE-palvelut

Miten minä valitsin nykyisen ammattini

February 28, 2017

Aiemman postauksemme pohjalta psykologiharjoittelijamme Anniina alkoi pohtia omaa ammatinvalintaansa ja sen polkua. Oman jutun löytäminen ei aina ole helppoa tai suoraviivaista ja vaatii aikaa, kuten Anniinakin huomasi.

Minusta on aina ollut mukavaa kuunnella muiden juttuja. Tykkään seurata ihmisten toimintaa ja olen aidosti kiinnostunut muista ihmisistä. Lisäksi minulle on tärkeää pyrkiä aina auttamaan muita. Niinpä valitsin psykologian opinnot, koska uskon tässä ammatissa pääseväni toteuttamaan juuri niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Vaikka psykologian opinnot tuntuvat näin jälkeenpäin hyvinkin selkeältä valinnalta, ei opintojen tai ammatin valinta ollut ollenkaan selvää minulle vielä muutama vuosi sitten.

Lapsena unelma-ammattini oli olla maailmankuulu pop-laulaja tai Hollywood-näyttelijätär. Kuitenkin vuosien saatossa nämä suureelliset haaveet väistyivät pikkuhiljaa ja tilalle tuli monia muita ammatteja kuten toimittaja tai lääkäri. Jo pienenä pidin koulusta paljon. Olin kiinnostunut monista eri aineista ja halusin vain oppia koko ajan lisää. Vielä lukiossakin pidin opiskelusta sen verran, että koin luonnolliseksi lähteä jatkamaan samalla polulla valmistumisen jälkeenkin. Minulla ei kuitenkaan ollut aavistustakaan siitä, mitä haluaisin opiskella. Pidin esimerkiksi kielistä, mutta taas toisaalta historiasta. Lopulta yllätyksekseni päädyin opiskelemaan tietojärjestelmätieteitä. Yliopistossa opiskelu oli mielestäni mukavaa, mutta itse pääaineeni opinnoista en ollut ollenkaan kiinnostunut. Hyvin pian olikin selvää, että en halunnut opiskella tätä alaa.

Seuraavaksi halusin tehdä jotain sellaista mistä varmasti pidän ja niinpä hain jo puolen vuoden päästä opiskelemaan muusikoksi. Musiikki ja varsinkin laulaminen on aina ollut rakas harrastukseni, joten ajattelin, että mikä voisi olla parempaa kuin tehdä harrastuksesta ammatti. Muusikko-opinnot olivatkin aivan mahtavaa aikaa. Tapasin monet parhaista ystävistäni tuolloin ja ikinä ei opiskelu ole ollut niin hauskaa kuin silloin! Kuitenkin koko näiden opintojen ajan koin, että haluan opiskella vielä jotain muuta. Vaikka musiikista ei sitten tullutkaan minulle ihan lopullista ammattia, niin en vaihtaisi tuota kokemusta mihinkään, varsinkin kun opintojen loppuvaiheessa löysin tulevan ammattini. Viimeisenä lukukautena meidän piti tehdä opinnäytetyö, jonka itse tein esiintymisjännityksestä. Tätä työtä tehdessä huomasin pitkästä aikaa lukevani oppikirjoja, joiden lukemisesta oikeasti nautin. Pian aloinkin pohtia, voisiko tässä olla juuri se minulle sopiva ala. Pienen harkinnan jälkeen päätin, että psykologia todellakin on juuri sitä, mitä haluan tehdä.

Nyt kun olen aivan opintojeni loppuvaiheessa, koen yhä varmemmin, että olen valinnut juuri itselleni sopivan alan. Harjoittelun aikana olen jo päässyt tekemään ihan käytännön työtä asiakkaiden kanssa, mikä on ollut juuri sellaista kuin toivoinkin. Ja vaikka minulla kesti jonkun aikaa löytää se minun ala, niin olen kuitenkin tyytyväinen kaikkiin niihin vaiheisiin, mitä sain kokea matkallani tänne.

Anniina Selänne,

Psykologiharjoittelija, Keski-Suomen TE-toimisto

PS. Tarvitsisitko sinä juttuseuraa sen oman ammatin valintaan? Tutustu ammatinvalinnan palveluihimme verkkosivuillamme.

Kerro, kerro kuvastin – tulisiko minusta muurari vai suutari?

January 26, 2017

Kuinka moni meistä muistaa lapsuudestaan pienet ystäväkirjat, joita oli lähes kaikilla pikkutytöillä? Niihin kerättiin innolla ystävien tietoja ja haaveita. Itse löysin omani aivan yllättäen ja syvennyin lukemaan sitä joulun pyhinä. Nauramatta kirjaa ei pystynyt lukemaan. Mieleeni palasi silloiset hyvät tyttöystävät ja oli sinne uskaltautunut jokunen poikakin kirjoittamaan ajatuksiaan. Erityisesti kiinnitin huomiota meidän kaikkien silloisiin ammattihaaveisiin; opettaja, eläinlääkäri, mannekiini, rekkakuski, uimahallin kassanhoitaja… Itselläni oli pituushyppääjä! Näistä ammateista voi hyvin päätellä, että lasten ensimmäiset unelma-ammatit liittyvä usein niin heidän vanhempiensa ammatteihin tai heidän ihailemiensa henkilöiden ammatteihin kuin myös heidän omiin harrastuksiinsa (arvatakin saattaa, että näin oli minun kohdallani). Matkan varrella ehtivät ammattihaaveet vaihtua moneen otteeseen ja hävitä jopa kokonaan.

Leikin ja touhun keskellä lapsen elämässä tulee yllättävän nopeasti eteen 9. luokka ja silloin pitäisi olla kristallinkirkkaana tiedossa, mitä minusta tulee isona – ihan oikeasti? Miten nuori juuri murrosiän pahimmassa pyörityksessä voisi tietää, mihin ammattiin pitäisi kouluttautua ja sitä myöten tehdä kauaskantoisiakin valintoja, kun mielessä on vain ”mopot ja tytöt”. Omalla kohdallani tämä oli haastava tienristeys. Enää en haaveillut pituushyppääjän urasta, koska olin ehkä huomannut, että en olekaan ns. parhaaseen A-ryhmään kuuluva urheilija. Ei minulla ollut tilalle tullut mitään realistisempaakaan ammattia, joten haku lukioon oli edessä, ja sitä kautta sain hiukan lisäaikaa ammatillisen urapolkuni valintaan. Tämä on aika monelle nuorelle tuttu tilanne. Mitä sitten, jos lukio ei kiinnostakaan ja jokin jatkopolku pitäisi keksiä, halusit tai et? Näinkin vaativan pohdinnan tueksi on meillä onneksi apuna ammattilaisia, kaikkien tuntemat koulujen opot. Heidän avustamana moni on saanut hyviä ratkaisuja aikaiseksi.

Jos et kuitenkaan koe suurta intohimoa mihinkään ammattiin tai koulutukseen, niin joka tapauksessa jonkun ammatillisen koulutuksen hankkiminen olisi elämässä erittäin tärkeää. Ilman koulutusta on nykyään vaikea saada paikka työelämässä ja yhteiskunnassa. Vaikka nuorena ammatinvalinnassa ei olisi käynyt ns. munkki, niin onneksi nykyään alanvaihto onnistuu yllättävän helposti myöhemmässäkin elämänvaiheessa. Minulla itselläkin on siitä kokemusta. Taas on meillä tässäkin tilanteessa apuna ammattitaitoiset asiantuntijat ja ”opot”, mutta nyt TE-toimistossa. Eli yksin ei tarvitse taaskaan jäädä.

Aina ei alanvaihto johdu omista valinnoistasi, vaan jatkuvasti muuttuva ympäristö synnyttää uusia ammatteja, kun toisia poistuu. Maailma muuttuu, ja meidän on muututtava sen mukana.

Minusta ei siis tullut pituushyppääjä, vaan virkamies useamman koulutuksen ja ammatin jälkeen.

Anna-Kaisa Räsänen
Palvelujohtaja

Mikä sinusta tulee isona?

January 24, 2017

Mikä sinusta tulee isona? Moni nuori miettii sitä, mutta niin miettii moni aikuinenkin. Monen unelma-ammatti ei enää työllistä ja monen ”inhokki” ammatti onkin muuttunut kiinnostavaksi esimerkiksi teknologian kehityksen myötä. Jollekin koko työelämä näyttää niin vaatimusten täyteiseltä, että pelottaa, miten siinä pärjäisi.

Suomessa on paljon ammattilaisia, jotka auttavat työkseen ihmisiä löytämään töitä ja yrityksiä löytämään työntekijöitä. Alasta on tullut yksi voimakkaimmin kasvavista bisneksistä. Mikä tässä viidakossa on työnhakijan rooli. Itse asiassa sama kuin aina ennenkin eli ajaa takaa unelmiaan. Työnantaja on kiinnostunut innostuneesta ja motivoituneesta työntekijästä olipa kyseessä sitten palkka-, vuokra- tai vaikkapa freelancertyö. Ehkä eniten on muuttunut se, että työllistymisen eteen pitää tehdä enemmän töitä kuin ennen. Asioista pitää ottaa selvää; mitkä alat työllistävät, millaisia osaamisvaatimuksia aloilla on ja millaisia työntekemisen tapoja yrityksillä on käytössä. Työelämä tarjoaa nykyisin paljon mahdollisuuksia myös yrittäjämäiseen toimintaan, joihin liittyy palkkatyötä enemmän epävarmuutta, mutta samalla myös enemmän vapautta.  Julkisella ja yksityisellä sektorilla on ammattilaisia, joilta saa apua edellä kuvatuissa kysymyksissä.

Keski-Suomen TE-toimisto käynnistää tällä kirjoituksella blogisarjan, jossa TE-toimiston asiantuntijat pohtivat työllisyyttä ja yrittäjyyttä hieman erilaisesta näkökulmasta kuin virkamiehet yleensä. Virkamiehet joutuvat soveltamaan usein lakeja, joissa he myös itse näkevät suuriakin heikkouksia. Voin kertoa, että TE-toimiston virkamiehelle suurin innostuksen ja motivaation lähde ei ole lakien toimeenpano, vaan asiakkaan onnistuminen. Siihen liittyviä ilon ilmaisuja kuulee päivittäin myös Keski-Suomen TE-toimiston käytävillä. Tervetuloa siis kanssamme pohtimaan.

Tuula Säynätmäki
johtaja, Keski-Suomen TE-toimisto