Suomi on Euroopan metsäisin maa. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen pinta-alasta vuonna 2016 oli metsätalousmaata 86 prosenttia. Se tarkoittaa noin neljää hehtaaria jokaista suomalaista kohti, kun Euroopan keskiarvo on 1,3 hehtaaria. Suomessa on liki miljoona metsäomistajaa eli lähes yksi viidestä kansalaisesta omistaa metsää. Valtio omistaa noin kolmanneksen metsistä. Metsäteollisuus tuo yli 20 prosenttia Suomen vientituloista.

Suomen maakuntien vertailussa Keski-Suomen maakunnan metsämaan osuus maapinta-alasta on kolmanneksi suurin, vain Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala kiilaavat Keski-Suomen edelle. Koko eteläisen ja keskisen Suomen korkein kohta sijaitsee Multialla, Kiiskilänmäellä, reilut 250 metriä meren pinnan yläpuolella. Mäen päälle kyläyhdistys on rakentanut noin 20 metriä korkean näkötornin. Sieltä avautuvat näkymät saavat katsojan miettimään, että Keski-Suomessa metsän osuus maakunnan pinta-alasta täytyy hipoa enemminkin lähelle sataa kuin kahdeksaakymmentä prosenttia. Kaikkialla näkyy vain silmän kantamattomiin metsää, metsää ja vieläkin aina vain metsää. Selvittyään tästä henkeäsalpaavasta luontokokemuksesta ja paisteltuaan makkarat näkötornin vieressä olevassa laavussa, vierailijalle saattaa hiipiä mieleen ajatus, että eipä se totta tosiaan ole ihme, kun puhutaan Suomen elävän metsistään.

Hyödynnetäänkö metsiä kansantaloudessamme parhaalla mahdollisella tavalla? Kansallinen metsästrategia 2025 julkaisussa (Valtioneuvoston periaatepäätös 12.2.2015) on strategian yksi tavoite kirjoitettu seuraavaan muotoon: ”Julkisin varoin rahoitettava T&K toiminta ja rakenteet tukevat erityisesti metsiin liittyvän biotalouden liiketoiminnan kehittämistä, tuotteiden ja palveluiden kaupallistamista, kokeiluhankkeita sekä markkinoiden ja muiden toimintaympäristön muutosten ennakointia.” Lisäksi strategiassa mainitaan, että kansalliseen metsästrategiaan sisältyy niitä toimenpiteitä, joilla parhaiten lisätään hyvinvointia ja joihin julkisella sektorilla on mahdollisuus vaikuttaa.

Johtaja Jani Lehto VTT:ltä kertoi ”Maailmanluokan kuitututkimusta Jyväskylässä” esityksessään syyskuussa 2017, että VTT:n kuitututkimuksen ulkoa tulevasta rahoituksesta puolet tulee jo ulkomailta. Lehto kysyi, miksi ulkomaiset toimijat tuntuvat uskovan enemmän suomalaiseen tuotekehitykseen, kuin suomalaiset investoijat ja rahoittajat? Erityisesti Lehto kaipaisi rahoitusta kotimaassa toteutettaviin demonstraatioihin ja uusien teknologioiden ja tuotteiden kaupallistamiseen.  Lehdon mukaan biotalous ja biotalouden korkean lisäarvon tuotteet voisivat jopa syödä kokonaan Suomen kansantalouden megaluokan ongelman; kestävyysvajeen. Tässähän on Suomen kansantaloutta koskeva 2000 – luvun suurin uutinen. Mikäli tämä pitäisi edes osittain paikkansa, niin maallikko ei voi kuin olla täydellisen ymmärtämättömyyden vallassa siitä, että miksi Suomessa ei tartuta tällaiseen mahdollisuuteen ja osoiteta julkisia varoja voimakkaammin korkea-asteisen biotuotteiden soveltavaan tuotekehitykseen kansallisen yhteisen edun nimissä? Kansallisessa metsästrategiassa asia on kyllä huomioitu, mutta käytännön toiminnan ja nimenomaan korkean jalostusarvon tuotteiden tuotekehityksen osalta julkisen rahoituksen osuus ei ole ollut kovin merkittävä.

Lehdon mukaan biotalous ja biotalouden korkean lisäarvon tuotteet voisivat jopa syödä kokonaan Suomen kansantalouden megaluokan ongelman; kestävyysvajeen.

Puusta jalostetaan jo nyt biodieseliä, mäntyöljyä, tärpättiä ja rikkihappoa. Tulevaisuudessa puusta tullaan jalostamaan tekstiilikuidun lisäksi paljon muutakin. Hemiselluloosan tehtävänä on vastata puun joustavuudesta niin, että puut eivät rapsahda poikki tuulenpuuskan iskiessä. ”Hemiselluloosa on merkittävä kotimainen raaka-aine, jolla voi olla hyvin monia sovelluskohteita elintarvikkeista kosmetiikkaan ja lääkkeisiin”, toteaa elintarviketieteiden apulaisprofessori, akatemiatutkija Kirsi Mikkonen Helsingin yliopistolta. Hemiselluloosaa on kokeiltu esimerkiksi välipalajuomaan, suojakalvoihin sekä aerogeelikuutioihin, joita voisi hyödyntää pakkausmateriaalina tai biokuljettimina, jotka veisivät lääkkeet entistä paremmin toivottuun kohteeseen elimistössä. Puun hemiselluloosan tutkimus on suomalainen erikoisuus, sitä ei tehdä muualla maailmassa. VTT:llä on varsin kattava patenttisalkku myös tähän tutkimushaaraan liittyen.  Hemiselluloosaa saa sivutuotteena lähes kaikkialta puunjalostuksen alalta. Raaka-aineesta siis ei ainakaan tule pulaa.

Biotaloustuotteiden ja menetelmien syntyprosessit ovat hitaita. Tuotekehittely edellyttää luonnollisesti taloudellisia resursseja. Yhdenkään maakunnan julkisen sektorin toimijalla ei ole käytettävissään sellaisia määrärahoja, joiden riittävyys olisi riittävän korkealla tasolla sellaiseen tuotekehitystyöhön, mikä on edellytyksenä tuotteiden kehittämiseen liiketaloudellisesti kannattavaan muotoon. Biotalouden korkean lisäarvon tuotteiden kehitystyö vaatisi kansallisen tason rahoitusjärjestelmien kehittämistä. Suomella olisi erinomaiset edellytykset haastaa kestävän kehityksen mukaisella biokuidulla maailman epäekologiset puuvillamarkkinat, mutta nykyisellä rahoituksella tuotekehitystyö tulee kestämään pitkään. Suomen taloudellisen kehityksen ollessa vuoden 2017 loppupuolella koko Euroopan voimakkainta, olisi ilahduttavaa, jos Tekesille ja soveltavalle tutkimukselle voitaisiin kohdistaa tulevaisuudessa suurempia panostuksia.

Keski-Suomen maakunnan taloudellisen kehityksen kannalta tärkein asia on viennin kasvu.

Keski-Suomen maakunnan taloudellisen kehityksen kannalta tärkein asia on viennin kasvu. Vuonna 2016 metsäteollisuuden viennin osuus maakunnan kokonaisviennistä oli 37 prosenttia. Teknologiateollisuuden viennin osuus oli 41 prosenttia. On todennäköistä, että ensi vuonna, mutta viimeistään vuonna 2019 metsäteollisuus kirii teknologianteollisuuden (joka myös toki edelleen on ja tulee olemaan erittäin merkittävässä roolissa Keski-Suomen viennin rakenteessa) ohi, kun Äänekosken biotuotelaitoksen tuotanto pääsee täyteen vauhtiinsa. Keski-Suomen vienti on muuta maata riippuvaisempi kapeasta vientisektorista ja siksi olisi tärkeää, että metsäteollisuuden vientitulot muodostuisivat nykyistä laajemmasta ja kehittyneemmästä tuotevalikoimasta, joka kestäisi myös paremmin maailmantalouden suhdannevaihtelut.

Jaakko Routavaara,
asiantuntija, muutosturva
Keski-Suomen TE-palvelut